Viestin lähettänyt Albus Dumbledore - Mar 19, 2014 21:02:33 GMT 2
Nimi: Albus lbus Percival Wulfric Brian Dumbledore
Ikä: 98-111v.
Syntynyt: 24.4 1881, kuoli kesäkuun tienoilla 1997
Entinen tupa/nykyinen ammatti: Rohkelikko. Nykyisin Tylypahkan rehtori ja velhojen neuvoston jäsen ja päänoita. Toimi aikaisemmin Tylypahkassa muodonmuutosten professorina. Vuonna 1996 toimi myös salaseura Feeniksin killan johtajana Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan.
Arvonimet:
- Kansainvälisen velholiiton ylihörhö
- Tylypahka-aikoina johtaja poika ja ja valvojaoppilas
Taikasauva: Seljasauva
Suojelius: Feenikslintu
Verenperimä: Puoliverinen
Perhe:
- Percival Dumbledore - isä (syntymä- ja kuolinaika eivät tiedossa)
- Kendra Dumbledore - äiti (syntymä- ja kuolinaika eivät tiedossa)
- Aberforth Dumbledore - pikkuveli ( s. 1884, edelleen elossa)
- Ariana Dumbledore - pikkusisko (1885 - 1899)
(Kasvojen takana Michael Gambon)
Ulkonäkö: Albus Dumbledore on pitkä ja laiha velho, jolla on pitkät hopeanväriset hiukset ja parta. Dumbledorella on syvänsiniset, läpitunkevat silmät ja pitkä kuhmurainen nenä, josta kyllä huomaa nenän murtuneen ainakin kahdesta. Lisäksi Dumbledore käyttää puolikuun muotoisia silmälaseja.
Silmät ovat sielun peili - sanotaan - ja juuri Dumdledoren silmät ovatkin silmät jotka kuvastavat hänen ystävällisyyttään, ymmärrystään ja syvää viisautta. Dumbledoren kasvot ovat muutoinkin hyvin rauhallisen ja vanhan näköiset, ja hänen ryhtinsä ja olemuksensa herättääkin siksi muissa vahvaa kunnioitusta ollen kuitenkaan lainkaan uhkaava.
Asuinaan Dumbledore käyttää aina pitkiä velhonkaapuja ja viittoja.
Luonne: Ehdottoman kohtelias ja ystävällinen. Dumbledore tuntee käytöstavat ja etiketit kuin omat taskunsa ja onkin ehdottoman kohtelias loppuun saakka - vaikka hän olisikin hengenvaarassa. Dumbledorella on ennennäkemätön taito nähdä jokaisessa edes rahtusen hyvää ja siksi hän onkin puhtaan ennakkoluuloton. Usein hän asettuu heikoimpiensa rinnalle ja onkin valmis puolustamaan niitä, jotka apua tarvitsevat.
Dumbledoren yleisolemus on äärimäisen rauhallinen ja kunnioitusta herättävä ja toisinaan tuntuu kuin hänen pinnansa olisi ääretön. Toisaalta, suuttuessaan Dumbledore saattaa muuttua äärimmäisen pelottavaksi, sillä tällöin hänen silmänsä leiskuvat ja yleisolemus muuttuu hyvinkin uhkaavaksi. (Eikä ihme, sillä onhan Dumbledorea sanottu aikansa mahtavimmaksi velhoksi.)
Kaikesta rauhallisuudesta ja iän tuomastä viisaudesta huolimatta Albus on myös mies, jolla on mainio huumorintaju. Hän on mainiota seuraa, osaa olla vitsikäs ja sarkastinen ja hauskaa seuraa. Toisaalta, Dumbledore on myös loistava ihmistuntija ja osaakin käsitellä eri ihmisluontoja hämäävän hyvin.
Kouluaikoina Albus osoitti jo varhain lahjakkuutensa ja menestyikin koulussa erinomaisin arvosanoin. V.I.P vuonnaan hän hämmästytti taidoillaan tutkintoaan valvoat tarkkailijat tehden ennennäkemättömiä taikoja. (Jotkut ovat kuvanneet Dumbledorea jopa koulun historian parhaimmaksi oppilaaksi.)
Ilman menneisyyttään Albus Dumbledoresta tuskin olisi tullut se viisas ja hyvätahtoinen velho, mikä hän nyt on, vaan hän joutui oppimaan rakkauden ja perheen merkityksen kantapäänkautta: Nuorempana Albus oli oikeastaan hyvinkin päämäärätietoinen ja hän olisi halunnut edetä urallaan. Oikeastaan voisin jopa väittää, että Grindewaldiin tutustuttuaan Tylypahka vuosien jälkeen Albukselle nousi uran edistäminen jopa perhettä tärkeämmäksi; Hän keskittyi kuolemanvarjeluksiin yhdessä ystävänsä kanssa sen sijaan että olisi huolehtinut sisaruksestaan. Arianan kuolema ja siskonsa heitteillejättö on kuitenkin Albukselle asia jota hän eniten maailmassa nykyisin katuu ja siskonsa kuolema saikin Dumbledoren havahtumaan. Hän ei kyennyt enää korjaamaan virheitään, mutta otti opikseen ja huomasi, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin lahjakkuus ja maine; Suurin asia maailmassa on rakkaus ja perhe, oikeudenmukaisuus. Nuoruuden virheidensä jälkeen hänestä kehkeytyikin se rauhaa rakastava ja pidetty velho mikä hän nyt onkin ja virheidensä jälkeen, hän osallistuikin moniin Taikaministeriön järjestämiin esityksiin jästien hyväksi.
Koska Dumbledore ei koskaan perustanut perhettä, kehkeytyi Tylypahkasta hänelle erityinen ja rakas paikka. Koska Albus menetti jo varhain siskonsa, rehtoriksi päästyään hän oli valmis tekemään kaikkensa koulunsa hyväksi ja sen oppilaiden. Hän yritti korvata menneisyytensä virheet koulimalla koulusta hyvän ja tasokkaan, ja huolehtimalla sen oppilaista. Joidenkin mielestä juuri Albus Dumbledore teki Tylypahka sen, mitä se nyt on. Koulu oli Albuksen elämäntyö, hän rakasti koulua eikä siksi halunnut ryhtyä taikaministeriöksi lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Menneisyys:
Albus Dumbledore syntyi vuonna 1881 Kendra ja Percival Dumbledoren ensimmäiseksi lapseksi Gordrickin rotkoon. Vuonna 1884 syntyi Abeforth Dumbledore, Albuksen pikkuveli ja myöhemmin myös pikkusisko Ariana. Noina aikoina perhe-elämä Dumbledoreilla oli varsin seesteistä, mutta Albuksen ollessa noin 10-vuotias perhe-elämä koki säröilyä; Lapsista nuorimmaisin, Ariana, joutui jästien pahoinpitelemäksi ja tästä hyvästä Arianasta jäi pysyvästi epätasapainoinen ja arvaamaton, joka ei kyennet hallitsemään taikuuttaan. Kostotoimenpiteisiin ryhtynyt isä, Percival, toimitettiin Azkabaniin hyökkäyksestä jästien kimppuun.
11-vuotta täytettyään Albus pääsi opiskelemaan Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Jo ensimmäisenä vuonnaan Albus todisti kykynsä saaden koululta ja opettajielta tunnustusta ja useita palkintoja. Hän menestyi koulussa loistavasti ja noina aikoina tutustui myös nuoruudenystäväänsä Elfias Dozeen.
Tylypahkavuosien jälkeen Elfias Doze pyysi Albusta mukaansa maailmanympärysmatkalle. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos Albuksen äidin kuoltua; Albus joutui jäädä huolehtimaan perheestään ja Doze lähti yksin matkalleen.
Rehellisesti sanottuna Albus Dumbledore ei pitänyt siitä, että hän joutui huolehtimaan kahdesta nuoremmasta sisaruksestaan, koska hänellä olisi ollut lahjoilleen parempaakin käyttöä. Asiat kuitenkin muuttuivat Albuksen tutustuttua Gellert Grindewaldiin, samanikäiseen ja -henkiseen velhonalkuun.
Dumbledore ja Grindewald alkoivat yhdessä tutkimaan kuolemanvarjeluksia ja päättivät lähteä etsimään näitä. Juuri näihin aikoina Albus unohti perheensä ja apua tarvitseva Ariana jäi taka-alalle, kun Dumbledore ja Grindewald alkoivat kehitellä suunnitelmaansa; kuolemanvarjelusten avulla velhot voisivat astua esiin ja syrjäyttää jästit hallintaansa "Yhteiseksi hyväksi". Suunnitelmat eivät kuitenkaan edenneet odotetusti Aberforthin astuessa kuvaan ja muistuttaessaan unohdetusta Arianasta. Tästä raivostunut Grindewald käski Abeforthin pysyä kaukana heidän suunnitelmansa tieltä ja hyökkäsi Abeforthin kimppuun. Albus tietysti yritti puolustaa veljeään, josta kehkeytyikin hurja kolminkamppailu Dumbledorien talossa. Pahaksi onneksi Ariana sattui kuitenkin kuulemaan melun ja ilmestyi keskelle taistelua saaden tappavan loitsun jonkun kirouksesta. Albus otti asiasta syyt niskoilleen syyttäen itseään koko jupakasta, mutta Grindewald pakeni paikalta.
Arianan kuolema havahdutti Albuksen. Viimein hän oli ymmärtänyt ettei menestys ollut kaikkikaikessa ja toivuttuaan Arianan kuolemasta surettuaan aikansa, hän haki opettajaksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Dumbledore halusi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja hänet palkattiinkin muodonmuutosten opettajaksi.
Dumbledore oli viimein ymmärtänyt elämän tärkeimmän asian, saanut elämänsä hallintaan ja hänestä kehkeytyikin rauhaa rakastava, viisas ja pidetty velho.
Dumbledoren ollessa noin 60-vuotias, hän sai silloiselta Tylypahkan rehtorilta professori Dippetiltä tehtäväkseen noutaa jästien orpokodista voimistaan tietämätön poika, Tom Valedro, Tylypahkaan. Tom oli ikäisekseen etäinen ja julma, ja Dumbledore aistikin pojassa jotain vikaa, mutta rehtorin käskyä noudattaen antoi pojalle ohjeet, tarvikeluettelon ja muun tarpeellisen Tylypahkaan pääsemiseksi. Tom Valedron kouluaikoina Dumbledore oli kuitenkin jatkuvasti epäileväinen pojan suhteen, vaikka ei koskaan saanutkaan poikaa kiinni pahanteosta.
Vuonna 1945 Dumbledore sai vihiä entisestä nuoruudenystävästään Grindewaldista; Tämä kuulemma kokosi velhoarmeijaa jolla kaapata valta. Aluksi Dumbledore päätti olla puuttumatta entisen ystävänsä toimiin, koska pelkäsi Grindewaldin paljastavan Arianan kuoleman, mutta lopulta asioiden kärjistyessä entisestään Dumbledore etsi Grindewaldin käsiinsä. Dumbledore voitti Grindewaldin kaksintaistelussa ja sai Grindewaldin seljasauvan itselleen. Grindewald suljettiin Nurmengradin torniin.
Vuonna 1955, kymmen vuotta Grindewaldin kukistumisesta, Tylypahkan rehtori Dippet menehtyi. Dumbledore valittiin yksimielisesti koulun uudeksi rehtoriksi. Rehtorina Dumbledori osoitti suurta avoimmuutta valitessaan kouluunsa uusia opettajia ja oppilaita, jopa puoli-ihmisiä, mitä koulussa ei aikaisemmin oltu nähty. Samoihin aikoina koulusta valmistautunut Valedro tuli pyytämään jo toisten kerran paikkaa pimeydenvoimilta suojautumisen opettajana, mihin Dumbledore ei suostunut kuultuaan pikkuveljeltään koulunsyöjistä. Tästä suivaantunut Valedro kirosi aineen opettajan paikan eikä yksikään aineen opettaja kestänyt virassaan vuotta pidempää.
Dumbledore sai kuulla Valedrosta seuraavaksi yli kymmenen vuotta myöhemmin, huhun kiertäessä jästimurhista. Tällä kertaa Valedro tosin tunnettiin jo pahamaisena Voldemortina. Voldemort kasvatti mainettaan ja jo pian koko Britannia olikin kauhun vallassa. Tylypahka ei oli yksi harvoista turvallisista paikoista johtuen Voldemortin pelosta Dumbledorea kohtaan. (Koulu tosin oli siitä huolimatta suojattu monin eri loitsuin ja kirouksin ja oppilaiden junamatkoja valvottiin tarkasti.)
Ensimmäisen sodan aikaan Dumbledore perusti oman salaisen järjestönsä Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan, Feeniksin killan, joka sai kannatusta.
Kun Sibylla Punurmio saapui hakemaan ennustajan paikkaa Dumbledorelta, ei velho aluksi vakuuttunut tämän kyvyistä. Kesken työhaastattelun Punurmio kuitenkin vajosi yllättäen transsiin ja kertoi ennustuksen koskien Voldemortin tuhoajasta. Severus Kalkaros kuuli myös ennustuksesta ja kieli asiasta Voldemortilta, joka päätteli haastajan olevan James ja Lily Potterin poika, Harry. Kalkaros kuitenkin petti Voldemortin ja kertoi Voldemortin suunnitelmista Dumbledorelle, joka päätti piilottaa Potterit Godrickin rotkoon. Hän ehdotti itseään salaisuuden haltijaksi, mutta James halusi salaisuudenhaltijaksi välttämättä parhaanystävänsä Sirius Mustan. Lopulta salaisuuden haltija kuitenkin muutettiin Peter Piskuilaksi, joka kavalsi Potterit Voldemortille. Dumbledore sai kuulla Potterien kuolemasta. Potterien poika, Harry, kuitenkin selviytyi hyökkäyksestä ja Dumbledore lähetti Hagridin hakemaan pojan Potterien talon raunioilta. Dumbledore jätti Harryn Dursleyden huostaan.
Voldemortin kukistuttua, Dumbledore osallistui monen kuolonsyöjän oikeudenkäyntiin. Hän vakuutti taikaministerön Kalkaroksen olevan syytön ja toimineen killan vakoojana kuolonsyöjien riveissä. Dumbledore kannatti ankeuttajien poistatuttamista Azkabanista, mutta kukaan ei tähän suostunut Kyyryn suosion ansiosta.
Vuonna 1991 Dumbledore sai vanhalta ystävältään Nicoles Flamelilta kirjeen, jossa hän tahtoi Viisasten kiven Tylypahkaan suojaan. Dumbledore suostui tähän ja kivi piilotettiin kouluu. Kivi kuitenkin yritettiin varastaa loppukeväästä -92, joten Dumbledoren ja Flamelin yhteisestä päätöksestä kivi tuhottiin.
Seuraavana vuonna Salaisuuksien kammio avattiin Tylypahkassa jo toistamiseen. Salaisuuksien kammion ansiosta Dumbledore erotettiin virasta kiitos Lucius Malfoyn joka uhkaili muita johtokunnan jäseniä. Dumbledore päätti kuitenkin pysyä vielä koululla, koska hän epäili Voldemortin olevan Salaisuuksien kammion avaamisen takana ja hän saikin asioihinsa vahvistuksen Harryn tuhottua Valedron päiväkirja ja tapettuaan Basiliskin.
Vuonna -94 Sirius Musta karkasi Azkabanista. Dumbledore pakotettiin päästämään ankeuttajat Tylypahkan porteille vartioimaan koulua. Lukuvuoden lopulla Kalkaros vangitsi Mustan ja vei tämän Dumbledoren eteen. Dumbledore puhui Siriuksen kanssa kahden kesken ja vakuuttui tämän syyttömyydestä. Dumbledore pyysikin Harrya ja Hermionea menemään ajassa taakse päin ja pelastamaan Mustan.
Dumbledore oli halunnut jo kauan järjestää Tylypahkassa kolmivelhoturnajaiset ja vuonna -95 tuo onnistuikin. Dumbledore palkkasi entisen aurorin, Alastor Villisilmä Vauhkomielen opettamaan pimeydenvoimilta suojautumista, oikeasti Alastor olikin vain monijuomalientä juonut Bartemius Kyyry nuorempi joka oli luultu kuolleeksi. Harry voitti kolmivelhoturnajaiset ja Harry kertoi Dumbledorelle Voldemortin paluusta. Dumbledore kertoi asiasta Toffeelle, mutta Toffee ei uskonut Dumbledorea, vaan usutti Päivän profeetan kirjoittamaan pahaa Dumbledoresta ja Harrysta.
Dumbledore otti yhteyttä vanhoihin Feeniksin killan jäseniin jotka olivat elossa ja kutsui tällä kertaa Feeniksin kiltaan uudenkin jäsenen, Severus Kalkaroksen. Kalkaros meni takaisin Voldemortin riveihin, mutta ollen tällä kertaa vain vakoilupuuhissa ja ollen uskollinen Dumbledorelle. Feeniksin kilta perusti päämajansa Mustan vanhaan asuntoon Kalmanhanaaukiolle. Dumbledoresta tuli jälleen killan salaisuuden haltija.
Ministerio vainosi Dumbledorea ja asetti kouluun uuden pimeydenvoimilta suojautumisen opettajan, Dolores Pimennon. Myöhemmin Dumbledorea tultiin pidättämään; koulussa oltiin saatu kiinni hänen nimellään toimiva kaarti. Dumbledore kuitenkin tainnutti taikaministeriön virkailijat ja pakeni yhdessä feenikslintunsa kanssa.
Dumbledore saapui myöhemmin takaisin Tylypahkaan ja pelasti kentaurien kynsiin joutuneen Dolores Pimennon ja kuuli, että Albuksen kaartilaiset olivat lähteneet Lontooseen pelastamaan Sirius Mustaa. Dumbledore kauhistui uutisesti ja lähti itse pelastamaan nuoria Feeniksin killan kanssa. Samaisessa taistelussa Sirius Musta menehtyi. Taikaministeriössä Dumbledore kohtasi myös pitkästä aikaa itse Voldemortin ja taisteli tämän kanssa. Voldemort kuitenkin paikeni. Dumbledori pääsi takaisin sopuun taikaministeriön kanssa Toffeen nähtyä itsekin Voldemortin ja tajuttuaan tilanteen vakavuuden. Päivän profeetta julisti heti seuraavassa painoksessa Voldemortin palanneen. Toffee erotettiin virastaan ja saappaisiin astui tällä kertaa Rufus Rymistyr jonka kanssa Dumbledore riitaantui vain pari tuntia julistamisen jälkeen.
Dumbledore lähti metsästämään välittömästi hirnyrkkejä joita tiesi Voldemortilla olevan nyt ainakin kuusi. Ensimmäinen hirnyrkki jonka Dumbledore löysi oli Kolkon suvun sormus, johon oli istutettu myös elpymiskivi. Ajattelematta Dumbledore laittoi sormuksen sormeensa toivoen pystyvänsä kutsumaan kuolleen sisaruksensa luokseen, mutta sormuksesta iskeytyikin Dumbledoreen kirous. Dumbledore palasi koululle ja Kalkaros onnistui rajaamaan kirouksen ainoastaan Dumbledoren käteen, mutta arveli Dumbledorella olevan silti ainoastaan vuosi elinaikaa. Dumbledore pyysi Kalkarosta tapattamaan hänet vuoden päästä, jotta Kalkaros voittaisi Voldemortin luottamuksen kokonaan. Kalkaros suostui tähän vastahakoisesti.
Dumbledore jatkoi hirnyrkkien metsästämistä, mutta ei enää löytänyt ainoatakaan.
Vuonna 1996 seuraavana kouluvuonna Dumbedore päätti alkaa antaa Harrylle yksityistunteja hirnyrkkien metsästykseen liittyen, koska hänen aikansa kävi vähiin. Hän näytti Harrylle omia muistojaan, kuinka hän törmäsi ensimmäistä kertaa Tom Valedroon ja kaikesta muusta mikä liittyi Voldemortiin.
Dumbledore jäljitti lopulta uuden hirnyrkin, mikä oli piilotetuna Valedron orpokodin lähistöllä olevaan luolaan. Lähtiessään hakemaan hirnyrkkiä, Dumbledore päätti ottaa Harryn mukaan. Hirnyrkki, medaljonki, oli kuitenkin piillotettu luolan sisällä olevan järven keskellä olevaan altaaseen. Dumbledore joutui juomaan altaan nesteen, päästäkseen käsiinsä medaljonkiin. Altaan juoma oli kuitenkin myrkillistä ja se aiheutti Dumbledorelle valtavat tuskat. Hän joutui juomaan järven vettä, mutta järjestä ilmestyikin manaliuksia. Dumbledore ja Harry pakenivat kuitenkin luolasta, mutta Dumbledoren tila oli heikko. He kimppailmiintyivät Tylypahoon.
Kun Harry ja Dumbledore saapuivat Tylyahoon, huomasivat he välittömästi koulun yllä leijuvan pimeän piirron. He lainasivat Matami Rosmertalta luulia ja lensivät Tylypahkaan. Dumbledore purki linnaa suojaavan loitsun ja he laskeutuivat koulun tähtitorniin. Draco Malfoy saapui paikalle ja aseistariisui Dumbledoren määränään tappaa tämä. Dumbledore ja Malfoy kävivät pitkän keskustelun, samalla kun kuolonsyöjät ilmestyivät paikalle. Kalkaros piti Dumbledorelle annetun lupauksensa ja surmasi tämän.
Kuoleman jälkeen rehtorin huoneen seinälle ilmestyi Dumbledoren muotokuva joka antoi myöhemmin Kalkarokselle neuvoja taistelussa Voldemortia vastaan.
Albus Dumbledoresta tuli koulun ensimmäinen rehtori joka haudattiin koulun tiluksille. Hänen arkkunsa aseteltiin kielletyn metsän reunamille.
Ikä: 98-111v.
Syntynyt: 24.4 1881, kuoli kesäkuun tienoilla 1997
Entinen tupa/nykyinen ammatti: Rohkelikko. Nykyisin Tylypahkan rehtori ja velhojen neuvoston jäsen ja päänoita. Toimi aikaisemmin Tylypahkassa muodonmuutosten professorina. Vuonna 1996 toimi myös salaseura Feeniksin killan johtajana Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan.
Arvonimet:
- Kansainvälisen velholiiton ylihörhö
- Tylypahka-aikoina johtaja poika ja ja valvojaoppilas
Taikasauva: Seljasauva
Suojelius: Feenikslintu
Verenperimä: Puoliverinen
Perhe:
- Percival Dumbledore - isä (syntymä- ja kuolinaika eivät tiedossa)
- Kendra Dumbledore - äiti (syntymä- ja kuolinaika eivät tiedossa)
- Aberforth Dumbledore - pikkuveli ( s. 1884, edelleen elossa)
- Ariana Dumbledore - pikkusisko (1885 - 1899)
(Kasvojen takana Michael Gambon)
Ulkonäkö: Albus Dumbledore on pitkä ja laiha velho, jolla on pitkät hopeanväriset hiukset ja parta. Dumbledorella on syvänsiniset, läpitunkevat silmät ja pitkä kuhmurainen nenä, josta kyllä huomaa nenän murtuneen ainakin kahdesta. Lisäksi Dumbledore käyttää puolikuun muotoisia silmälaseja.
Silmät ovat sielun peili - sanotaan - ja juuri Dumdledoren silmät ovatkin silmät jotka kuvastavat hänen ystävällisyyttään, ymmärrystään ja syvää viisautta. Dumbledoren kasvot ovat muutoinkin hyvin rauhallisen ja vanhan näköiset, ja hänen ryhtinsä ja olemuksensa herättääkin siksi muissa vahvaa kunnioitusta ollen kuitenkaan lainkaan uhkaava.
Asuinaan Dumbledore käyttää aina pitkiä velhonkaapuja ja viittoja.
Luonne: Ehdottoman kohtelias ja ystävällinen. Dumbledore tuntee käytöstavat ja etiketit kuin omat taskunsa ja onkin ehdottoman kohtelias loppuun saakka - vaikka hän olisikin hengenvaarassa. Dumbledorella on ennennäkemätön taito nähdä jokaisessa edes rahtusen hyvää ja siksi hän onkin puhtaan ennakkoluuloton. Usein hän asettuu heikoimpiensa rinnalle ja onkin valmis puolustamaan niitä, jotka apua tarvitsevat.
Dumbledoren yleisolemus on äärimäisen rauhallinen ja kunnioitusta herättävä ja toisinaan tuntuu kuin hänen pinnansa olisi ääretön. Toisaalta, suuttuessaan Dumbledore saattaa muuttua äärimmäisen pelottavaksi, sillä tällöin hänen silmänsä leiskuvat ja yleisolemus muuttuu hyvinkin uhkaavaksi. (Eikä ihme, sillä onhan Dumbledorea sanottu aikansa mahtavimmaksi velhoksi.)
Kaikesta rauhallisuudesta ja iän tuomastä viisaudesta huolimatta Albus on myös mies, jolla on mainio huumorintaju. Hän on mainiota seuraa, osaa olla vitsikäs ja sarkastinen ja hauskaa seuraa. Toisaalta, Dumbledore on myös loistava ihmistuntija ja osaakin käsitellä eri ihmisluontoja hämäävän hyvin.
Kouluaikoina Albus osoitti jo varhain lahjakkuutensa ja menestyikin koulussa erinomaisin arvosanoin. V.I.P vuonnaan hän hämmästytti taidoillaan tutkintoaan valvoat tarkkailijat tehden ennennäkemättömiä taikoja. (Jotkut ovat kuvanneet Dumbledorea jopa koulun historian parhaimmaksi oppilaaksi.)
Ilman menneisyyttään Albus Dumbledoresta tuskin olisi tullut se viisas ja hyvätahtoinen velho, mikä hän nyt on, vaan hän joutui oppimaan rakkauden ja perheen merkityksen kantapäänkautta: Nuorempana Albus oli oikeastaan hyvinkin päämäärätietoinen ja hän olisi halunnut edetä urallaan. Oikeastaan voisin jopa väittää, että Grindewaldiin tutustuttuaan Tylypahka vuosien jälkeen Albukselle nousi uran edistäminen jopa perhettä tärkeämmäksi; Hän keskittyi kuolemanvarjeluksiin yhdessä ystävänsä kanssa sen sijaan että olisi huolehtinut sisaruksestaan. Arianan kuolema ja siskonsa heitteillejättö on kuitenkin Albukselle asia jota hän eniten maailmassa nykyisin katuu ja siskonsa kuolema saikin Dumbledoren havahtumaan. Hän ei kyennyt enää korjaamaan virheitään, mutta otti opikseen ja huomasi, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin lahjakkuus ja maine; Suurin asia maailmassa on rakkaus ja perhe, oikeudenmukaisuus. Nuoruuden virheidensä jälkeen hänestä kehkeytyikin se rauhaa rakastava ja pidetty velho mikä hän nyt onkin ja virheidensä jälkeen, hän osallistuikin moniin Taikaministeriön järjestämiin esityksiin jästien hyväksi.
Koska Dumbledore ei koskaan perustanut perhettä, kehkeytyi Tylypahkasta hänelle erityinen ja rakas paikka. Koska Albus menetti jo varhain siskonsa, rehtoriksi päästyään hän oli valmis tekemään kaikkensa koulunsa hyväksi ja sen oppilaiden. Hän yritti korvata menneisyytensä virheet koulimalla koulusta hyvän ja tasokkaan, ja huolehtimalla sen oppilaista. Joidenkin mielestä juuri Albus Dumbledore teki Tylypahka sen, mitä se nyt on. Koulu oli Albuksen elämäntyö, hän rakasti koulua eikä siksi halunnut ryhtyä taikaministeriöksi lukuisista pyynnöistä huolimatta.
Menneisyys:
Albus Dumbledore syntyi vuonna 1881 Kendra ja Percival Dumbledoren ensimmäiseksi lapseksi Gordrickin rotkoon. Vuonna 1884 syntyi Abeforth Dumbledore, Albuksen pikkuveli ja myöhemmin myös pikkusisko Ariana. Noina aikoina perhe-elämä Dumbledoreilla oli varsin seesteistä, mutta Albuksen ollessa noin 10-vuotias perhe-elämä koki säröilyä; Lapsista nuorimmaisin, Ariana, joutui jästien pahoinpitelemäksi ja tästä hyvästä Arianasta jäi pysyvästi epätasapainoinen ja arvaamaton, joka ei kyennet hallitsemään taikuuttaan. Kostotoimenpiteisiin ryhtynyt isä, Percival, toimitettiin Azkabaniin hyökkäyksestä jästien kimppuun.
11-vuotta täytettyään Albus pääsi opiskelemaan Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Jo ensimmäisenä vuonnaan Albus todisti kykynsä saaden koululta ja opettajielta tunnustusta ja useita palkintoja. Hän menestyi koulussa loistavasti ja noina aikoina tutustui myös nuoruudenystäväänsä Elfias Dozeen.
Tylypahkavuosien jälkeen Elfias Doze pyysi Albusta mukaansa maailmanympärysmatkalle. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos Albuksen äidin kuoltua; Albus joutui jäädä huolehtimaan perheestään ja Doze lähti yksin matkalleen.
Rehellisesti sanottuna Albus Dumbledore ei pitänyt siitä, että hän joutui huolehtimaan kahdesta nuoremmasta sisaruksestaan, koska hänellä olisi ollut lahjoilleen parempaakin käyttöä. Asiat kuitenkin muuttuivat Albuksen tutustuttua Gellert Grindewaldiin, samanikäiseen ja -henkiseen velhonalkuun.
Dumbledore ja Grindewald alkoivat yhdessä tutkimaan kuolemanvarjeluksia ja päättivät lähteä etsimään näitä. Juuri näihin aikoina Albus unohti perheensä ja apua tarvitseva Ariana jäi taka-alalle, kun Dumbledore ja Grindewald alkoivat kehitellä suunnitelmaansa; kuolemanvarjelusten avulla velhot voisivat astua esiin ja syrjäyttää jästit hallintaansa "Yhteiseksi hyväksi". Suunnitelmat eivät kuitenkaan edenneet odotetusti Aberforthin astuessa kuvaan ja muistuttaessaan unohdetusta Arianasta. Tästä raivostunut Grindewald käski Abeforthin pysyä kaukana heidän suunnitelmansa tieltä ja hyökkäsi Abeforthin kimppuun. Albus tietysti yritti puolustaa veljeään, josta kehkeytyikin hurja kolminkamppailu Dumbledorien talossa. Pahaksi onneksi Ariana sattui kuitenkin kuulemaan melun ja ilmestyi keskelle taistelua saaden tappavan loitsun jonkun kirouksesta. Albus otti asiasta syyt niskoilleen syyttäen itseään koko jupakasta, mutta Grindewald pakeni paikalta.
Arianan kuolema havahdutti Albuksen. Viimein hän oli ymmärtänyt ettei menestys ollut kaikkikaikessa ja toivuttuaan Arianan kuolemasta surettuaan aikansa, hän haki opettajaksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Dumbledore halusi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja hänet palkattiinkin muodonmuutosten opettajaksi.
Dumbledore oli viimein ymmärtänyt elämän tärkeimmän asian, saanut elämänsä hallintaan ja hänestä kehkeytyikin rauhaa rakastava, viisas ja pidetty velho.
Dumbledoren ollessa noin 60-vuotias, hän sai silloiselta Tylypahkan rehtorilta professori Dippetiltä tehtäväkseen noutaa jästien orpokodista voimistaan tietämätön poika, Tom Valedro, Tylypahkaan. Tom oli ikäisekseen etäinen ja julma, ja Dumbledore aistikin pojassa jotain vikaa, mutta rehtorin käskyä noudattaen antoi pojalle ohjeet, tarvikeluettelon ja muun tarpeellisen Tylypahkaan pääsemiseksi. Tom Valedron kouluaikoina Dumbledore oli kuitenkin jatkuvasti epäileväinen pojan suhteen, vaikka ei koskaan saanutkaan poikaa kiinni pahanteosta.
Vuonna 1945 Dumbledore sai vihiä entisestä nuoruudenystävästään Grindewaldista; Tämä kuulemma kokosi velhoarmeijaa jolla kaapata valta. Aluksi Dumbledore päätti olla puuttumatta entisen ystävänsä toimiin, koska pelkäsi Grindewaldin paljastavan Arianan kuoleman, mutta lopulta asioiden kärjistyessä entisestään Dumbledore etsi Grindewaldin käsiinsä. Dumbledore voitti Grindewaldin kaksintaistelussa ja sai Grindewaldin seljasauvan itselleen. Grindewald suljettiin Nurmengradin torniin.
Vuonna 1955, kymmen vuotta Grindewaldin kukistumisesta, Tylypahkan rehtori Dippet menehtyi. Dumbledore valittiin yksimielisesti koulun uudeksi rehtoriksi. Rehtorina Dumbledori osoitti suurta avoimmuutta valitessaan kouluunsa uusia opettajia ja oppilaita, jopa puoli-ihmisiä, mitä koulussa ei aikaisemmin oltu nähty. Samoihin aikoina koulusta valmistautunut Valedro tuli pyytämään jo toisten kerran paikkaa pimeydenvoimilta suojautumisen opettajana, mihin Dumbledore ei suostunut kuultuaan pikkuveljeltään koulunsyöjistä. Tästä suivaantunut Valedro kirosi aineen opettajan paikan eikä yksikään aineen opettaja kestänyt virassaan vuotta pidempää.
Dumbledore sai kuulla Valedrosta seuraavaksi yli kymmenen vuotta myöhemmin, huhun kiertäessä jästimurhista. Tällä kertaa Valedro tosin tunnettiin jo pahamaisena Voldemortina. Voldemort kasvatti mainettaan ja jo pian koko Britannia olikin kauhun vallassa. Tylypahka ei oli yksi harvoista turvallisista paikoista johtuen Voldemortin pelosta Dumbledorea kohtaan. (Koulu tosin oli siitä huolimatta suojattu monin eri loitsuin ja kirouksin ja oppilaiden junamatkoja valvottiin tarkasti.)
Ensimmäisen sodan aikaan Dumbledore perusti oman salaisen järjestönsä Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan, Feeniksin killan, joka sai kannatusta.
Kun Sibylla Punurmio saapui hakemaan ennustajan paikkaa Dumbledorelta, ei velho aluksi vakuuttunut tämän kyvyistä. Kesken työhaastattelun Punurmio kuitenkin vajosi yllättäen transsiin ja kertoi ennustuksen koskien Voldemortin tuhoajasta. Severus Kalkaros kuuli myös ennustuksesta ja kieli asiasta Voldemortilta, joka päätteli haastajan olevan James ja Lily Potterin poika, Harry. Kalkaros kuitenkin petti Voldemortin ja kertoi Voldemortin suunnitelmista Dumbledorelle, joka päätti piilottaa Potterit Godrickin rotkoon. Hän ehdotti itseään salaisuuden haltijaksi, mutta James halusi salaisuudenhaltijaksi välttämättä parhaanystävänsä Sirius Mustan. Lopulta salaisuuden haltija kuitenkin muutettiin Peter Piskuilaksi, joka kavalsi Potterit Voldemortille. Dumbledore sai kuulla Potterien kuolemasta. Potterien poika, Harry, kuitenkin selviytyi hyökkäyksestä ja Dumbledore lähetti Hagridin hakemaan pojan Potterien talon raunioilta. Dumbledore jätti Harryn Dursleyden huostaan.
Voldemortin kukistuttua, Dumbledore osallistui monen kuolonsyöjän oikeudenkäyntiin. Hän vakuutti taikaministerön Kalkaroksen olevan syytön ja toimineen killan vakoojana kuolonsyöjien riveissä. Dumbledore kannatti ankeuttajien poistatuttamista Azkabanista, mutta kukaan ei tähän suostunut Kyyryn suosion ansiosta.
Vuonna 1991 Dumbledore sai vanhalta ystävältään Nicoles Flamelilta kirjeen, jossa hän tahtoi Viisasten kiven Tylypahkaan suojaan. Dumbledore suostui tähän ja kivi piilotettiin kouluu. Kivi kuitenkin yritettiin varastaa loppukeväästä -92, joten Dumbledoren ja Flamelin yhteisestä päätöksestä kivi tuhottiin.
Seuraavana vuonna Salaisuuksien kammio avattiin Tylypahkassa jo toistamiseen. Salaisuuksien kammion ansiosta Dumbledore erotettiin virasta kiitos Lucius Malfoyn joka uhkaili muita johtokunnan jäseniä. Dumbledore päätti kuitenkin pysyä vielä koululla, koska hän epäili Voldemortin olevan Salaisuuksien kammion avaamisen takana ja hän saikin asioihinsa vahvistuksen Harryn tuhottua Valedron päiväkirja ja tapettuaan Basiliskin.
Vuonna -94 Sirius Musta karkasi Azkabanista. Dumbledore pakotettiin päästämään ankeuttajat Tylypahkan porteille vartioimaan koulua. Lukuvuoden lopulla Kalkaros vangitsi Mustan ja vei tämän Dumbledoren eteen. Dumbledore puhui Siriuksen kanssa kahden kesken ja vakuuttui tämän syyttömyydestä. Dumbledore pyysikin Harrya ja Hermionea menemään ajassa taakse päin ja pelastamaan Mustan.
Dumbledore oli halunnut jo kauan järjestää Tylypahkassa kolmivelhoturnajaiset ja vuonna -95 tuo onnistuikin. Dumbledore palkkasi entisen aurorin, Alastor Villisilmä Vauhkomielen opettamaan pimeydenvoimilta suojautumista, oikeasti Alastor olikin vain monijuomalientä juonut Bartemius Kyyry nuorempi joka oli luultu kuolleeksi. Harry voitti kolmivelhoturnajaiset ja Harry kertoi Dumbledorelle Voldemortin paluusta. Dumbledore kertoi asiasta Toffeelle, mutta Toffee ei uskonut Dumbledorea, vaan usutti Päivän profeetan kirjoittamaan pahaa Dumbledoresta ja Harrysta.
Dumbledore otti yhteyttä vanhoihin Feeniksin killan jäseniin jotka olivat elossa ja kutsui tällä kertaa Feeniksin kiltaan uudenkin jäsenen, Severus Kalkaroksen. Kalkaros meni takaisin Voldemortin riveihin, mutta ollen tällä kertaa vain vakoilupuuhissa ja ollen uskollinen Dumbledorelle. Feeniksin kilta perusti päämajansa Mustan vanhaan asuntoon Kalmanhanaaukiolle. Dumbledoresta tuli jälleen killan salaisuuden haltija.
Ministerio vainosi Dumbledorea ja asetti kouluun uuden pimeydenvoimilta suojautumisen opettajan, Dolores Pimennon. Myöhemmin Dumbledorea tultiin pidättämään; koulussa oltiin saatu kiinni hänen nimellään toimiva kaarti. Dumbledore kuitenkin tainnutti taikaministeriön virkailijat ja pakeni yhdessä feenikslintunsa kanssa.
Dumbledore saapui myöhemmin takaisin Tylypahkaan ja pelasti kentaurien kynsiin joutuneen Dolores Pimennon ja kuuli, että Albuksen kaartilaiset olivat lähteneet Lontooseen pelastamaan Sirius Mustaa. Dumbledore kauhistui uutisesti ja lähti itse pelastamaan nuoria Feeniksin killan kanssa. Samaisessa taistelussa Sirius Musta menehtyi. Taikaministeriössä Dumbledore kohtasi myös pitkästä aikaa itse Voldemortin ja taisteli tämän kanssa. Voldemort kuitenkin paikeni. Dumbledori pääsi takaisin sopuun taikaministeriön kanssa Toffeen nähtyä itsekin Voldemortin ja tajuttuaan tilanteen vakavuuden. Päivän profeetta julisti heti seuraavassa painoksessa Voldemortin palanneen. Toffee erotettiin virastaan ja saappaisiin astui tällä kertaa Rufus Rymistyr jonka kanssa Dumbledore riitaantui vain pari tuntia julistamisen jälkeen.
Dumbledore lähti metsästämään välittömästi hirnyrkkejä joita tiesi Voldemortilla olevan nyt ainakin kuusi. Ensimmäinen hirnyrkki jonka Dumbledore löysi oli Kolkon suvun sormus, johon oli istutettu myös elpymiskivi. Ajattelematta Dumbledore laittoi sormuksen sormeensa toivoen pystyvänsä kutsumaan kuolleen sisaruksensa luokseen, mutta sormuksesta iskeytyikin Dumbledoreen kirous. Dumbledore palasi koululle ja Kalkaros onnistui rajaamaan kirouksen ainoastaan Dumbledoren käteen, mutta arveli Dumbledorella olevan silti ainoastaan vuosi elinaikaa. Dumbledore pyysi Kalkarosta tapattamaan hänet vuoden päästä, jotta Kalkaros voittaisi Voldemortin luottamuksen kokonaan. Kalkaros suostui tähän vastahakoisesti.
Dumbledore jatkoi hirnyrkkien metsästämistä, mutta ei enää löytänyt ainoatakaan.
Vuonna 1996 seuraavana kouluvuonna Dumbedore päätti alkaa antaa Harrylle yksityistunteja hirnyrkkien metsästykseen liittyen, koska hänen aikansa kävi vähiin. Hän näytti Harrylle omia muistojaan, kuinka hän törmäsi ensimmäistä kertaa Tom Valedroon ja kaikesta muusta mikä liittyi Voldemortiin.
Dumbledore jäljitti lopulta uuden hirnyrkin, mikä oli piilotetuna Valedron orpokodin lähistöllä olevaan luolaan. Lähtiessään hakemaan hirnyrkkiä, Dumbledore päätti ottaa Harryn mukaan. Hirnyrkki, medaljonki, oli kuitenkin piillotettu luolan sisällä olevan järven keskellä olevaan altaaseen. Dumbledore joutui juomaan altaan nesteen, päästäkseen käsiinsä medaljonkiin. Altaan juoma oli kuitenkin myrkillistä ja se aiheutti Dumbledorelle valtavat tuskat. Hän joutui juomaan järven vettä, mutta järjestä ilmestyikin manaliuksia. Dumbledore ja Harry pakenivat kuitenkin luolasta, mutta Dumbledoren tila oli heikko. He kimppailmiintyivät Tylypahoon.
Kun Harry ja Dumbledore saapuivat Tylyahoon, huomasivat he välittömästi koulun yllä leijuvan pimeän piirron. He lainasivat Matami Rosmertalta luulia ja lensivät Tylypahkaan. Dumbledore purki linnaa suojaavan loitsun ja he laskeutuivat koulun tähtitorniin. Draco Malfoy saapui paikalle ja aseistariisui Dumbledoren määränään tappaa tämä. Dumbledore ja Malfoy kävivät pitkän keskustelun, samalla kun kuolonsyöjät ilmestyivät paikalle. Kalkaros piti Dumbledorelle annetun lupauksensa ja surmasi tämän.
Kuoleman jälkeen rehtorin huoneen seinälle ilmestyi Dumbledoren muotokuva joka antoi myöhemmin Kalkarokselle neuvoja taistelussa Voldemortia vastaan.
Albus Dumbledoresta tuli koulun ensimmäinen rehtori joka haudattiin koulun tiluksille. Hänen arkkunsa aseteltiin kielletyn metsän reunamille.
